Selvitä Enkeli

Juuri kun lakkasin uskomasta todelliseen rakkauteen, löysin sen

Aitoa rakkautta on vaikea löytää nykyään, minkä vuoksi olin yllättynyt, kun löysin sen. Olin juuri luopunut toivosta löytää koskaan sielunkumppaniani, kun yhtäkkiä he olivat siellä. Se oli kuin unelmien täyttymys.


Kerran uskoin, että jokainen tyttö varmasti saisi hänet onnellisiksi elämänsä loppuun asti, myös minä. Vietin vuosia omaa herraa oikeaa etsiessäni, mutta jäin pettyneeksi, pettyneeksi ja yhdeksi AF:ksi. Lopulta lakkasin uskomasta 'The Oneen' kokonaan… ja juuri se auttoi minua löytämään hänet.

Tajusin, etten tarvinnut todellista rakkautta selviytyäkseni.

Pahin osa todelliseen rakkauteen uskomisessa on pelko, ettet koskaan löydä sitä. Melkein annoin tuon pelon syödä minut elävältä, mutta lopulta olin kyllästynyt antamaan rakkauselämän puutteeni pettää minut. Luulin, että elämän pahin kohtalo olisi olla koskaan löytämättä todellista rakkautta, mutta eräänä päivänä heräsin ja tajusin, että vaikka en koskaan löytäisikään rakkautta, elämäni jatkuisi. Se oli kuin paino, joka olisi nostettu harteiltani.

En enää murehtinut tulevaisuutta.

Näin aloin elää nykyisyydessä. Olin niin huolissani siitä, kenen kanssa päädyn, etten nauttinut siitä, missä olin. Luulin, että elämäni oli loppupelistä, mutta lopulta tajusin, että kyse on matkasta. Lopetin koko tulevaisuuteni suunnittelun, ja niin aloin elää elämääni. Hassua kyllä, ympärilläni olevat miehet huomasivat sen.

Halusin silti miehen, mutta en tarvinnut.

Sitä miehet todella haluavat – tulla halutuiksi, ei tarpeellisiksi. Kun lakkasin uskomasta todelliseen rakkauteen, tajusin, että en todellakaan tarvinnut miestä selviytyäkseni. Minulla oli kaikki hyvin yksin ja heti kun hyväksyin sen, avasin sydämeni todelliselle rakkaudelle. Aloin haluta kumppania, enkä tarvinnut sankaria pelastamaan minut sinkkuelämästä.


Löysin todellisen itsenäisyyden.

Kerrankin elämäni alkoi kertoa minusta. En ollut enää puolikas etsimässä jotakuta muuta, joka tekisi minusta kokonaisen. Minusta tuli itseni kokonaisena, ja se tuntui todella hyvältä. En ollut enää heikko ja puutteellinen, olin vihdoin vahva. Sain puolestani selville, että vahvuus teki minusta houkuttelevan, koska mikään ei ole seksikkäämpää kuin nainen, joka ei pelkää olla yksin.

Tajusin, että aina ei saa sitä mitä ansaitsee.

Me kaikki ansaitsemme todellisen rakkauden. Me kaikki ansaitsemme miehen, joka kohtelee meitä oikein, mutta se ei tarkoita, että saamme sen. En aikonut tyytyä johonkin vähempään, mutta kun hyväksyin, että todellinen rakkaus ei ollut tae, minun ei enää tarvinnut olla pakkomielle sen löytämisessä.


>